TAUSTATIETOA

Lisätietoa Miina Sillanpäästä

 

Lyhyt sähköinen esite Miina Sillanpäästä Miina Sillanpää -esite (pdf)

Valokuvatiedustelut medialle sihteeri Pauliina Ohtoselta p. 040 748 6650 tai miinasillanpaan.seura@gmail.com

 

Kirjallisuutta

Internet-sivuston tiedot perustuvat oheisiin lähdeteoksiin:

 

Salmela-Järvinen, Martta: Miina Sillanpää.  Legenda jo eläessään. 1973. WSOY.

Mäkikossa, Oma. Yhteiskunnalle omistettu elämä. Miina Sillanpään elämän ja työn vaiheita. 1947. Tammi.

Sulkunen, Irma. Naisen kutsumus. Miina Sillanpää ja sukupuolten maailmojen erkaantuminen. 1989. Hanki ja jää.

Miina Sillanpää 80 vuotta 4. VI.1946. Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto ry (toim.) 1946. Tammi.

Jousimaa, Kaarina. Jokainen lapsi on pelastettava elämälle. Avioton äiti ja lapsi suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsinki. 1983.

Metsämäki, Mikko ja Nisula, Petteri. Aktivistit. Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina. 2006. Edita.

Lähteenmäki, Maria: Vuosisadan naisliike. Naiset ja sosialidemokratia 1900-luvun Suomessa. 2000. Sosialidemokraattiset naiset.

Yksi kamaria – kaksi sukupuolta. Suomen eduskunnan ensimmäiset naiset. Eduskunnan tutkimuksia ja selvityksiä 4. Helsinki. 1997.

Piiroinen-Backman, Outi (toim.) Miina Sillanpään Bibliografia. Miina Sillanpään Säätiön julkaisuja A:1. 1989. Miina Sillanpään Säätiö.

Heinänen, Aira: Lapsen tasa-arvoa tavoittamassa. Ensi- ja turvakotien liiton historiikki 1945-1990. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu n:o 13. 1992. Gummerus.

Välimäki, Johanna: Lepopirtti. Miina Sillanpään Säätiön julkaisuja A:3. 1996. Miina Sillanpään Säätiö.

Kuluttajan asialla-tekstin lähteet:

Visa Heinonen (1998): Talonpoikainen etiikka ja kulutuksen henki – Kotitalousneuvonnasta kuluttajapolitiikkaan 1900-luvun Suomessa. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki

Leena Impola, Leena Packalén (1992): Ruokahetki hyvän mielen tuo – Helsingin kunnallinen elintarvikehuolto 75 vuotta. Helsingin kaupungin ruokapalvelukeskus. Helsinki

Kyösti Suonoja (1966): Kuluttajat rakentavat 1. KK:lainen osuuskauppaliike 1916–1939. Helsingin yliopiston osuustoimintalaitos. Helsinki

 

Muuta ajankohtaa taustoittavaa kirjallisuutta:

 

Mikkanen, Raili: Karhun kumarrus, Miina Sillanpään nuoruus. Nuortenkirja. 1996. Otava.

Ollikainen, Aki: Nälkävuosi. Romaani. 2012. Siltala. Kuvaus nälkävuosien tilanteesta, ei liity suoraan Miina Sillanpäähän.

Mustonen, Enni: Lapsenpiika. 2014. Otava.

Kotiapulaiset. Muistoja sadan vuoden ajalta. (Toim. Minna Kilkki). 2006. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

 

Taustoittavaa yleistietoa Miina Sillanpään elinajalta

 

Nälkävuodet 1866-68

Vuosi 1866 oli katovuosi, sateinen kesä pilasi sadon ja peruna ja juurekset mätänivät peltoon. Seuraavana talvena lumipeite oli Etelä-Suomessakin paksu vielä toukokuun alussa, kesä tuli myöhään ja halla tuli jo elo-syyskuussa ja sato tuhoutui. Karjanrehustakin oli puute. Maahan yritettiin saada viljaa ulkomailta. Ihmisiä neuvottiin sienten käyttöä ja hätä­leivän valmistuksesta.

Kun ruokavarastot loppuivat, oli suurten väkijoukkojen lähdettävä Pohjois- ja Itä-Suomesta kerjuulle pysyäkseen hengissä.

Vuonna 1866 astui Suomessa voimaan viinan kotipolton kieltävä laki. Talonpojat ansaitsivat enemmän polttamalla viljan viinaksi, kuin myymällä sen jauhettavaksi, mikä pahensi ennestäänkin heikkoa elintarviketilannetta.

Vielä tuhoisammat katovuodet koettiin Suomessa 1695-97, jolloin väestöstä kuoli noin kolmasosa.

Lapsityövoiman käyttö

Lapsityövoiman eli alaikäisten käyttö oli Euroopassa yleistä varsinkin teollistumisen alkuaikoina 1800-luvulla. Lapsia oli runsaasti tehdastyössä, toisinaan kaivoksissakin. Suomessa lasten osallistuminen työntekoon oli maaseudulla normaali osa lapsen elämää, varsinkin tilattomien lapset lähtivät kodin ulkopuolelle töihin 10-12 vuoden iässä, jopa aikaisemmin. Lapsityövoiman käyttö tehdasteollisuudessa Suomessa yleistyi ja lasten eli alle 15-vuotiaiden asema työelämässä nousi keskustelun aiheeksi 1800-luvun puolivälissä. Vuoden1868 ja 1879 elinkeinolaki tekivät 12-vuotiaiden tehdastyön ja 12-18-vuotiaiden yötyön luvanvaraiseksi ja alle 15-vuotiaiden enimmäistyöaika oli 8 tuntia.

Myös kaupungeissa, erityisesti käsityöammateissa, lasten käyttöä työvoimana oli säännöstelty. Oppipojaksi otettavan alaikäraja oli 14 vuotta. 1800-luvun lopulla kaupunkeihin piti perustaa terveyslautakunnat, joiden valvontaan lasten tehdas- ja käsityö kuuluivat.
1920-luvulle tultaessa oppivelvollisuuslaki teki lasten siirtymisen suoraan kotoa työelämään vaikeaksi, myös lasten käyttöä ammattityöhön säädeltiin edelleen tiukemmin.

Nykyään YK:n Lapsen oikeuksien sopimus kieltää lapsityövoiman hyväksikäytön, mutta se on silti yleistä kehitysmaissa. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n arvion mukaan maailmassa oli vuonna 2012 168 miljoonaa 5–17-vuotiasta lapsityöntekijää. Näistä noin 140 miljoonaa tekee täyspäiväistä työtä. Pahimmillaan työnteko on orjatyötä. ILO:n sopimus kieltää työnteon kaikilta alle 13-vuotiailta. 13–15-vuotiaat saavat tehdä kevyttä työtä, joka ei haittaa heidän koulunkäyntiään tai muuta kehitystä ja on lyhytkestoista. 15–18-vuotias ei saa tehdä vaaralliseksi luokiteltua työtä.

Työnantajien kannalta lapsityö on houkuttelevaa. Vaikka lasten työnteko on useimmissa maissa lailla kiellettyä, he ovat silti haluttuja työntekijöitä. Lapset ovat sopeutuvaisia ja halpaa työvoimaa. Lasten kanssa ei yleensä tehdä minkäänlaista työsopimusta, joten heidät voi erottaa koska tahansa. Lapsityövoiman käyttö on houkuttelevaa, koska työsuojelulakien valvonta on useissa maissa puutteellista ja rangaistukset rikkomuksista olemattomia.

Kiertokoulu

Kiertokoulu oli koululaitosmuoto, jossa ei ollut omaa koulurakennusta, vaan opettaja liikkui kylästä toiseen opettamassa lapsia, jolloin opetusta annettiin toimi yleensä jossakin kylän taloista, kievarissa tai pappilassa. Kiertokoulutoiminta alkoi Suomessa 1600-luvulla ja kiertokoulut lakkautettiin asteittain kansakouluasetuksen myötä 1860-luvulla ja oppivelvollisuuden tultua voimaan vuonna 1921, johon asti kiertokoulu oli tärkeä alkuopetuksen järjestäjä. Kiertokouluissa oli oppilaita lapsista aikuisiin. Opettajana toimi usein lukkari.

Kansakoulu ja oppivelvollisuus

Kansakouluja alettiin perustaa vuoden 1866 kansakouluasetuksen myötä. Kansakoulussa kukin sai opiskella omalla äidinkielellään, mikä oli merkittävä parannus erityisesti suomenkieliselle väestölle. Kansakoulu kesti kuusi vuotta ja lisäksi oli jatkoluokkia. Oppikouluun siirryttiin yleensä kansakoulun neljänneltä luokalta. Kansakoulut lakkasivat peruskoulun myötä 1970-luvulla.

Ensimmäiset kansakoulut perustettiin Suomeen 1850-luvulla, perustajina olivat yleensä sivistyneet ja kaukonäköiset kartanonomistajat ja tehtailijat. Kansakouluasetuksesta huolimatta kunnat perustivat kansakouluja melko laiskasti, sillä kansan keskuudessa katsottiin kiertokoulun riittävän tavallisen ihmisen sivistykseksi. Kansakoulun ajateltiin opettavan lapset laiskoiksi ja totuttavan heidät kirjoihin ruumiillisen työn sijasta. Kaupungeissa kansakouluja perustettiin aktiivisemmin, sillä teollisuus tarvitsi lasku- ja lukutaitoisia kansalaisia eikä toimettomille lapsille ollut lapsityövoiman käytön vähentyessä parempaakaan käyttöä. 1920-luvulla maaseudulla kansakoulua kävi vain 68 prosenttia lapsista.

Oppivelvollisuuslaki säädettiin vuonna 1921 ja kansakoulun oppimäärän omaksuminen muuttui pakolliseksi. Kunnat velvoitettiin entistä tiukemmin perustamaan ja ylläpitämään kansakouluja.

Ensimmäinen eduskunta

Suomen yksikamarisen eduskunnan ensimmäiset vaalit järjestettiin 15. ja 16. maaliskuuta 1907. Eduskuntaan valittiin 181 miestä ja 19 naista. Ensimmäiset kansanedustajat ehtivät istua täysistuntojaan vain runsaan vuoden ajan, sillä eduskunta hajotettiin 6. huhtikuuta 1908.
Eduskunnan valta oli rajoitettua, koska Venäjän keisari saattoi halutessaan jättää lakeja vahvistamatta ja hajottaa eduskunnan. Keisari käytti valtaa senaatin kautta. Äänestysprosentti ensimmäisissä vaaleissa oli 70,7 %. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa se oli 70,5.

Erivapaus sukupuolesta

Vuoteen 1901 asti naisten täytyi hakea senaatilta erivapautta sukupuolensa aiheuttamasta esteestä päästäkseen opiskelemaan yliopistoon. Ensimmäisenä maisteriksi valmistui Emma Irene Åström vuonna 1882. Vuoteen 1926 asti naisilla ei myöskään ollut oikeutta valtion virkoihin ilman erivapautta sukupuolestaan. Ensimmäinen valtion virkaan nimitetty nainen oli Alma Söderhjelm, kun hänet nimitettiin yleisen historian dosentiksi Helsingin yliopistoon.

Kieltolaki

Jo ensimmäinen eduskunta teki lakialoitteen kieltolain aikaansaamiseksi, jota keisari ei kuitenkaan vahvistanut. Kieltolaki tuli myöhemmin voimaan 1.6.1919 ja oli voimassa vuoteen 1932. Kieltolakia pidetään yhtenä esimerkkinä siitä, miten lain tavoitteet voivat kääntyä tarkoitustaan vastaan.

Kieltolakia ajettiin laajoissa kansalaispiireissä, paitsi raittiusliikkeessä sitä kannatti myös 1899 perustettu työväenpuolue, jonka ohjelmaan se sisältyi. Ajateltiin, että alkoholin aiheuttamat ongelmat saataisiin poistettua kieltolailla. Sen aikaansaamiseksi pantiin toimeen esimerkiksi juomalakko vuonna 1898, jonka aloitti kaksi kotkalaista sahatyömiestä. Lähes 70 000 ihmistä kirjoitti nimensä lakkolistoihin sitoutuen olemaan vuoden ajan nauttimatta ja muille tarjoamasta alkoholia. Sen ajan tipattomuutta. Lakolla haluttiin vaikuttaa myös alkoholin valmistusta ja vapaata kauppaa vastaan. Lakkoliike toimitti säätyvaltiopäiville myös kieltolakiadressin, joka ei kuitenkaan johtanut päätöksiin.
Laki koski kaikkia aineita, jotka sisälsivät enemmän kuin kaksi prosenttia etyylialkoholia.

Kun laillisia alkoholijuomia ei ollut saatavilla, alkoholia ostettiin laittomilta markkinoilta, useimmiten väkevinä alkoholijuomina. Alkoholin salakuljetus, nk. pirturalli kasvoi Virosta ja Saksasta. Kieltolaki työllisti poliisia ja korruptio lisääntyi. Maaseudulla kieltolain noudattamista oli käytännössä mahdotontakin valvoa. Väkevien ja spriin nauttiminen aiheutti monia terveydellisiä ongelmia. Juopumusrikokset ja väkivallanteot lisääntyivät.

Kiinnostavaa on, että kieltolain myötä Suomen maine ulkomaankaupassa huononi. Viinintuottajamaat suhtautuivat suomalaisiin tuotteisiin vihamielisesti, Portugali julisti suomalaisen paperin tuontikieltoon ja Ranska asetti suomalaistuotteet boikottiin.

Kieltolain päättymisestä on jäänyt mieliin numerosarja 543210. Ensimmäiset Alkon myymälät avautuivat 5.4.32 klo 10.

Mar 17, 2015 | Posted by | 0 comments
Premium Wordpress Themes by UFO Themes