VAIKUTTAJA

Miina kansanedustajana

Miina Sillanpää valittiin ensimmäiseen eduskuntaan vuonna 1907 (Lisätietoa ensimmäisestä eduskunnasta) ja hänen kansanedustajauransa oli poikkeuksellisen pitkä ja kesti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aina vuoteen 1948. Kansanedustajana Miina Sillanpää oli vuosina 1907–17 ja 1919–1933 ja 1936­–1948, jolloin hän korkean ikänsä vuoksi ei enää asettunut ehdokkaaksi. Vuonna 1917 hän jättäytyi sivuun eduskunnasta ja vuoden 1933 vaaleissa häntä ei valittu eduskuntaan epäedullisen ehdokasasettelun vuoksi. Miina Sillanpää istui kaikkiaan 38 valtiopäivillä ja on tähän mennessä pisimpään eduskunnassa istunut naiskansanedustaja. Hän toimi myös useilla valtiopäivillä ikäpuhemiehenä valittaessa eduskunnalle puhemiehistöä.

Eduskunta-aikanaan Miina Sillanpää kuului useisiin valiokuntiin, eri aikoina hän kuului muun muassa kansanvakuutus-, työväenasiain-, tarkastus- ja sivistysvaliokuntaan, jossa hän oli parikymmentä vuotta. Sotien aikaan hän kuului ulkoasiainvaliokuntaan. Presidentin valitsijamiehenä hän oli viisi kertaa ja ikäpuhemiehenä vuosien 1936–1947 välillä.

Ensimmäiseen eduskuntaan valittiin 19 naiskansanedustajaa, joista sosialidemokraatteja oli 9 ja porvaripuolueiden edustajia 10. Rajalinja oli selvä ja alkuvaiheen eduskuntatyössä naiset harvoin löysivät toisensa yli tämän linjan. Saman sisältöisiä aloitteita saattoi siis tulla sekä sosialidemokraateilta että porvaripuolueiden naisilta. Lainsäädäntötyötä vaikeutti ja kansanedustajien vaikutusmahdollisuuksia rajoitti se, että keisari hajotti 1900-luvun alkuvuosina eduskunnan melkein vuosittain. Monet aloitteista raukesivat, osa niistä uusittiin seuraavilla valtiopäivillä, mutta osa saattoi toteutua vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. Se merkitsi myös monien sosiaalisten uudistusten lykkääntymistä.

Naiskansanedustajat keskittyivät vahvasti sosiaalisiin kysymyksiin, tasa-arvoon ja naisten asemaan, kuten avioliittolakiin ja naisten oikeuteen päästä valtion virkoihin. Vasemmisto painotti sosiaalisia kysymyksiä, porvarilliset taas naisten oikeuksia päästä valtion virkoihin ja naisen asema avioliitossa oli molempien kiinnostuksen kohteena.

Ensimmäisten valtiopäivien lakialoitteet kuvaavat sosialidemokraattisten naiskansanedustajien ja myös Miina Sillanpään työn painotuksia: kotien perustaminen aviottomia äitejä ja heidän lapsiaan varten, naisten naimaiän korottaminen 15 vuodesta 17 vuoteen, aviovaimon oikeuksia ja palvelijatarkysymykseen liittyen vanhentuneen palkkaussäännön kumoamista koskevat aloitteet. Miina Sillanpäätä lähellä olivat erityisesti palvelijattarien asema ja työolot, lastensuojelu, yksinhuoltajaäitien asema ja naisten asema yleensäkin ja työväensuojelu. Hän otti usein kantaa myös muun muassa koulutuskysymyksiin, erityisesti ammattikoulutukseen ja puolsi kieltolakia. (Lue lisää Raittiuskysymyksistä)

Kansanedustajana Miina Sillanpäätä on kuvattu suorasanaiseksi puhujaksi, jonka puheet usein ylittivät myös julkaisukynnyksen, mutta toisaalta saivat runsaasti kritiikkiäkin.

Kuuntele Yle Areenassa, Ensimmäisen eduskunnan naiset, Miina Sillanpää, esittäjänä Martta Salmela-Järvinen. http://areena.yle.fi/radio/1284405

Miina ministerinä

Miina Sillanpää on monessa asiassa aukonut uria, niin myös ministerinä. Hänet valittiin ministeriksi ensimmäisenä naisena Suomessa ja hän toimi apulaissosiaaliministerinä Väinö Tannerin hallituksessa 1926-27. Tannerin hallitus istui kuitenkin verraten lyhyen ajan, vuoden ja neljä päivää.

Ministeriössä Miina Sillanpään tehtäviin kuuluivat köyhäinhoitoasiat, lastensuojeluasiat ja raittiusasiat. Miina Sillanpää paneutui poikkeuksellisen perusteellisesti tehtäviinsä ja teki tarkastusmatkoja tutustumaan kunnalliskoteihin, lastenkoteihin ja köyhäinhoitolaitoksiin. Tällaisia tarkastusmatkoja ei ollut aikaisemmin ollut tapana tehdä. Matkoilla paljastui köyhäinhuollon huono tila. Laitokset olivat usein huonokuntoisia, niissä oli siivotonta, ruoka oli huonoa ja henkilökuntaa aivan riittämättömästi. Näihin kysymyksiin Miina puuttui sekä paikan päällä että raporteissaan.

Miina Sillanpään lyhyellä ministerikaudella merkittävimpiä lakeja oli naisten oikeus valtion virkoihin 1926. Siihen asti virkaa hakevien naisten oli pitänyt anoa erivapautta sukupuolestaan, jotta valtion virka olisi auennut. (Lisätietoa aiheesta: Erivapaus sukupuolesta)

Ministerikaudella valmisteltiin myös avioliittolakia, jolla puolisot julistettiin oikeudellisesti tasavertaisiksi ja naiset pääsivät pois aviomiehensä holhouksen alta.  Toisin kuin aikaisemmin vaimo sai nyt hallita omaa omaisuuttaan ja solmia itseään koskevia sopimuksia. Laki vahvistettiin vuonna 1929. Ministerinä ollessaan Miina Sillanpää jätti eduskunnalle seitsemän hallituksen esitystä, jotka koskivat muun muassa määrärahan myöntämistä erään kasvatuslaitoksen laajentamiseen, kansanlastentarhain valtionavustusta, avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia, luonnonsuojelualueiden perustamista valtion maille ja pienviljelijäneuvojaopiston perustamista.

 

Miina kansalaisvaikuttajana – luottamustehtäviä laidasta laitaan

Kansalaisvaikuttajana Miina Sillanpään luottamustehtävien luettelo on ylenpalttinen. Hänen poliittinen toimintansa ulottuu kansaedustajan ja ministerin tehtävästä kunnallispolitiikkaan ja toimintaan sosialidemokraattisen puolueen eri järjestöissä. Hän oli aktiivinen myös ammattiyhdistystoiminnassa, ajoi kuluttajien asiaa ja oli mukana monissa muissa yhdistyksissä ja järjestöissä jäsenenä, mutta usein puheenjohtajana tai sihteerinäkin. Miina Sillanpää näki myös yhdistystoiminnan, erilaiset yhteydet ja yhteistyön vahvana tukena tärkeinä pitämiensä asioiden ajamiseen.

Miina Sillanpää toimi monissa järjestöissä, ennen muuta naisliikkeessä. Paitsi palvelijataryhdistyksessä hän oli muun muassa Sosialidemokraattisen puolueen puoluetoimikunnan jäsenenä pariin otteeseen, Sosialidemokraattisen Naisliiton puheenjohtajana ja myöhemmin sihteerinä, Helsingin Ensikoti ry:n ja Ensikotien liiton puheenjohtajana sekä lukuisissa muissa yhdistyksissä. Vuosisadan alussa hän oli myös Raittiuden Ystävät -yhdistyksen hallituksen jäsenenä.

Yhteiskunnalliseen keskusteluun hän osallistui myös kirjoittamalla lehtiin. Se oli merkittävä vaikuttamisväylä aikanaan. Miina Sillanpää oli Palvelijataryhdistyksen Palvelijatar-lehden vastaava toimittaja 1905-06. Lehden ala laajeni ja se muutti nimensä Työläisnainen-lehdeksi, ja Miina jatkoi sen päätoimittajana 1907-16. Myöhemmin hän oli päätoimittajana myös Toveritar-lehdessä vuosina 1922-43. Näihin lehtiin Miina kirjoitti hyvin paljon myös itse. Hän osasi oman kokemuksensa perusteella puhua kotiapulaisille tärkeistä kysymyksistä, tunsi heidän olosuhteensa ja toiveensa parannuksista.  Miina kirjoitti paljon muihinkin lehtiin. Hän piti periaatteena, että lehtijuttuihin vastataan sillä kielellä, jolla ne on kirjoitettu ja sai ruotsinkielistä käännösapua myös porvarillisilta naisilta. Miinan kirjoitustyöstä on koottu bibliografia. (Lisätietoa Miina Sillanpäästä)

Oheinen luettelo Miina Sillanpään luottamustehtävistä on hyvä osoitus siitä, mitä nykyisin sanottaisiin verkostoitumiseksi. On mahdollista, että tämäkään luettelo ei ole täydellinen.

 

Vaikuttaja_04

 Näin arvokkaasti siihen aikaan 1907

Vaikuttaja_01

Miina nuorena kansanedustajana 1907

Kuva-13-lehtileikkeet

Aloite vuonna 1907 kotien perustamisesta turvattomia lapsia, aviottomia äitejä ja heidän lapsiaan varten.

Vaikuttaja_02

Miina Sillanpää ja Santeri Nuorteva neuvottelussa

Vaikuttaja_05

Miina Sillanpää ikäpuhemiehenä. Kuvassa myös K.A.Fagerholm.

Kuva-16-22717Tannerin-hallitus

Tannerin hallitus matkalla presidentin luokse 1926. Kuva Työväen arkisto

Kuva-17-6044

Miina oli myös toimittaja. Kuva Työväen arkisto

Kuva-18-IMG_0145

Toimittajan työvälineitä

Kuva-19-6015

Miinan yhteiskuntasuhteita. Kuvassa presidentinrouva Kaisa Kallio Lepopirtillä.
Kuva Työväen arkisto

Kuva-20-6037

Miina verkostoituu. Kuvassa presidentinrouva Alli Paasikivi. Kuva Työväen arkisto

Mar 11, 2015 | Posted by | 0 comments
Premium Wordpress Themes by UFO Themes