Elämä

Miina Sillanpää -lyhytdokumentti “Tahtoa, uskoa, uskallusta”

Miina Sillanpään elämästä julkaistiin juhlavuoden kunniaksi lyhytdokumentti (noin 9 min), tekijöinä Metropolia Ammattikorkeakoulun Elokuvan ja television tutkinto-ohjelma. Copyright: Miina Sillanpään Seura.

Lyhytdokumentti on saatavilla myös englanniksi tekstitettynä. Kyselyt: miinasillanpaan.seura@gmail.com

Lyhyt elämäkerta

Miina lapsena – Sillanpään torpasta tehdastyöhön

Miina Sillanpää syntyi 4.6.1866 Jokioisilla Ojaisten kylässä Sillanpään torppaan torppari Juho Riktigin ja vaimonsa Leenan (o.s. Roth) seitsemäntenä lapsena. Tytön alkuperäinen nimi oli Vilhelmiina Riktig. Kaikkiaan Sillanpään torpassa oli yhdeksän lasta. Sillanpää kuului Jokioisten kartanon torppiin. Miinan lapsuuden aikaa kartanon omisti tehtailija Josef Bremer, kansan suussa Räämeri.

Miinan syntymän ja varhaislapsuuden aikaan Suomessa elettiin nälkävuosia 1866-68, jolloin maassa kuoli nälkään ja kulkutauteihin noin 150 000 henkeä, pääosin köyhiä, vanhuksia ja lapsia. Kerjäläiset vaelsivat talosta taloon yrittäen saada ruokaa ja levittäen samalla kulkutauteja. Nälkävuodet romahduttivat maaseudun oloja pitkäksi aikaa. (Lue lisää Nälkävuosista)

Miinan lapsuudessa lapsuutta ei sanan nykymerkityksessä juurikaan ollut. Lapset joutuivat jo varhain työhön, jopa ansiotyöhön oman elantonsa hankkimiseksi. Varsinkin maaseudulla, köyhissä oloissa pojat saattoivat aloittaa renkinä jo 7-vuotiaina ja tytöt pikkupiikoina. Köyhissä torpissa, joissa lapsia oli paljon ja toimeentulo niukkaa, ei yksinkertaisesti ollut mahdollista ruokkia kaikkia. Miina on kuvannut lapsuuttaan ja nuoruuttaan, että se oli synkkää ja ikävää aikaa.

Miinan Heikki-veli aloitti työt Jokioisten naulatehtaassa 8-vuotiaana, toinen veli kävi paimenessa 5-vuotiaana ja Miina itsekin aloitti työt varhain, paimenessa ja pienempien lasten kaitsijana kotona.

12-vuotiaana Miina pääsi työhön Forssan puuvillatehtaan kehräämöön. Työvuorot kestivät 12 tuntia. Yötyö, jota oli joka toinen viikko, oli lapsille erityisen raskasta. Työ oli yksitoikkoista, siinä joutui seisomaan kehruukoneen äärellä ja korjailemaan katkenneita lankoja. Joskus lapset nukahtivat koneen ääreen, mutta heräsivät osuessaan suojaverkkoon. Tehtaan tytöt asuivat tehtaan asuntolassa, isoissa makuusaleissa, jotka olivat kylmiä ja vetoisia. Forssa oli 10 km:n päässä kotoa ja vain viikonloppuisin pääsi käymään kotona. Matka taittui useimmiten jalan, joskus harvoin hevosella. Kotoa tuotiin sitten asuntolaan evästä koko seuraavaa viikkoa varten, tehtaan ruokalasta sai kerran päivässä lämmintä ruokaa, keittoa ja leipää.

Lisätietoa Lapsityövoiman käytöstä

Loukattuaan jalkansa Miina palasi kotitorppaan, mutta meni kuusitoistavuotiaana jälleen tehdastyöhön, tällä kertaa Jokioisten naulatehtaaseen, jossa hän lajitteli nauloja, leimasi naulapakkauksia ja pääsi lopuksi naulakoneelle. Jokioisten naulatehtaassa valmistettiin tuohon aikaan muun muassa takonauloja naulavasarakoneella. Työ oli likaista ja pölyistä ja työpäivät pitkiä.

Kahdeksantoistavuotiaana Miinalle tarjoutui mahdollisuus lähteä piiaksi Porvooseen Aatto Suppasen perheeseen. Suppanen työskenteli Werner Söderströmillä kielenkääntäjänä. Tästä alkoi Miina Sillanpään itsellinen elämä, täysi-ikäisyys tuohon aikaan saavutettiin tosin vasta 21-vuotiaana.

Kotoa lähtiessään Miina halusi kirkkoherranvirastossa paperiinsa nimen, jonka hän oman kertomansa mukaan osasi itsekin lausua. Näin Vilhelmiina Riktigistä tuli Miina Sillanpää, nimen hän otti syntymätorpan mukaan.

Jokioisten naulatehdas on vieläkin toiminnassa.

Miinan koulu-ura – kiertokoulusta itsekasvatukseen

Miinan muodollinen koulutus rajoittui kiertokouluun, jota hän kävi kaksi lukukautta. Jokioisiin oli perustettu myös kansakoulu 1870, mutta Miina ei sinne päässyt – toisin kuin nuorempi sisar Fiiu. Oppivelvollisuuskin Suomessa säädettiin vasta vuonna 1921. (Lisätietoa aiheesta: Kansakoulu ja oppivelvollisuus)

Kiertokoulun jälkeen Miina saattoi Forssassa työn ohella käydä tehtaankoulua, jossa opetusta annettiin yöviikoilla neljä tuntia päivässä. Tehtaankoulussa saamaansa opetusta Miina arvosti koko elämänsä ajan.

Myös kirkko, joka oli huolehtinut pitkälti kansanopetuksesta, seurasi vuosittaisilla kinkereillä seurakuntalaisten lukutaitoa ja katekismuksen osaamista. Osaaminen merkittiin ristillä seurakunnan pitämään rippikirjaan. Miina oli hyvä lukija ja suoriutui rippikirjan mukaan hyvin sisäluvusta ja Katekismuksen ulkoluvusta. Monet tarinat Miinasta kertovat, miten hän luki aina ja kaiken käsiin saamansa. Jokioisten kunnan lainakirjastokin oli pian luettu läpi.

Suppasen perheen palvelukseen tullessaan Miina huomasi isännän huoneessa lasiovisen kirjakaapin ja kysyi, saako kirjoja katsella ja lukea. Ja kyllä Miina lukikin, vellipataa hämmentäessään ja iltaisin kynttilän valossa. Maisteri Suppanen opetti opinhaluiselle piialle myös oikeinkirjoitusta, mikä oli tehtaankoulussa jäänyt heikoksi.

Helsingissä piikoessaan Miina haki aktiivisesti opetusta, hän osallistui esimerkiksi Kansanvalistusseuran kansanopistokursseille ja luennoille. Unoniuksen perheen toinen piika lupasi huolehtia Miinankin töistä tämän käydessä luennoilla. Näillä kursseilla hän harjaantui myös julkiseen keskusteluun ja puheen pitämiseen.

Miinan oma puutteellinen koulutus vaikutti todennäköisesti myös hänen elämänuraansa. Lähtiessään ystävänsä kanssa hakemaan kätilönoppiin, häntä ei voitu hyväksyä, koska häneltä puuttui kansakoulutodistus.

Vaatimattomasta koulutuksestaan huolimatta Miina piti tärkeänä itsekasvatusta, itsensä kehittämistä ja häntä itseään voidaan pitää elinikäisenä opiskelijana. Nuoresta pitäen hän luki paljon, kaikkea käsiin saamaansa kirjallisuutta ja hankki jatkuvasti tietoa lukemalla.

Palvelijataryhdistyksessä hän korosti palvelijattarien ammatin osaamista ja taitojen hankkimista. Toimittajana hän arvosteli muun muassa sitä, kuinka palvelijattaret eivät saaneet perheissä lukea isäntäväelle tilattuja sanomalehtiä. Palvelijataryhdistyksessä järjestettiin kursseja, yhdistykselle tilattiin sanomalehtiä ja perustettiin kirjasto palvelijattarien käyttöön. Miina toimi kotitalousopetuksen puolesta muutoinkin eri vaiheissa. Eduskunnassa hän teki vuonna 1937 aloitteen kunnallisen kotitalousneuvonnan tukemisesta perustellen aloitetta sillä, että kansan huonoon ravitsemustilaan vaikuttaa köyhyyden lisäksi myös tietämättömyys ja osaamisen puute. Tämä aloite ei johtanut kuitenkaan tulokseen. Sen sijaan vuonna 1937 eduskunta hyväksyi Miinan aloitteen ravintofysiologian ja käytännöllisen ravitsemusopin professorin viran perustamisesta yliopistoon, mikä johti ravintokemian professorin viran perustamiseen vuonna 1947.

Miina työssä – ura tehtaantytöstä ministeriksi

Miina Sillanpään monitahoinen työura voidaan tiivistää hyvin lyhyesti.

Lapsityöläinen, tehtaantyöläinen. Miinan työura alkoi jo 12-vuotiaana ensin Forssan pumpulitehtaan ja sitten 16-vuotiaana Jokioisten naulatehtaan työläisenä.

Piika ja palvelijatar. Ensimmäisen pestinsä piikana Miina sai 18-vuotiaana Porvoosta Suppasen perheestä, jossa hän työskenteli kolmisen vuotta (1884-87). Porvoosta tie vei Helsinkiin, jossa Miina oli palveluksessa eri perheissä toukokuuhun 1899 asti. Viimeisin palvelijatartyöpaikka oli lehtori Unoniuksen perheessä, jossa Miina oli keittäjänä yhdeksän vuotta. Piikana ja palvelijattarena Miina oli kaikkiaan 15 vuotta, miltä ajalta hän sai viisi palvelustodistusta, joten kovin usein hän ei työpaikkaa vaihtanut. Miinan työtodistusten arviot ovat kiittäviä. Aatto Suppasen antamassa todistuksessa mainitaan Miinan olleen ”siivo käytökseltään, nöyrä ja rehellinen ja kernaasti toimittanut, mitä hänelle on käsketty, ja että hän osaa valmistaa yksinkertaista ruokaa”.

Yhtä kiittävä on Unoniuksen todistus, jonka mukaan Miina on hoitanut tehtävänsä ”till min hustrus och min fullkomliga belåtenhet”. Unoniuksen rouvan mielestä Miina oli nyt uransa huipulla, saavuttamassa uskotun palvelijan, trotjenarinnan aseman, minkä vuoksi hänen ei rouva Unoniuksen mukaan olisi kannattanut lähteä palveluksesta Palvelijatar-yhdistykseen työhön. Unoniuksen perheen vieraatkin tunsivat Miinan keittäjänä, joka osasi valmistaa erikoisen herkullisia frikadelleja.

Palvelijataryhdistyksessä. Vuonna 1899 hänestä tuli edellisenä vuonna perustetun Palvelijataryhdistyksen paikanvälitystoimiston johtaja ja seuraavana vuonna yhdistyksen palvelijatarkodin johtaja. Vuonna 1901 hänet valittiin Palvelijataryhdistyksen puheenjohtajaksi, ja tätä tehtävää hän hoiti koko loppuelämänsä vuoteen 1952 saakka.

Kansanedustaja. Pääosan Miina Sillanpään työurasta muodosti kuitenkin kansanedustajan tehtävä. Miina oli kansanedustajana vuosina 1907-1948 melkein yhtäjaksoisesti muutamaa keskeytystä lukuun ottamatta. (Lue lisää: Miina kansanedustajana)

Elannon tarkastaja. Elannon ruokalain ja kahvilain tarkastajana Miina Sillanpää oli vuosina 1922-43. Tätä tointa hän hoiti myös kansanedustaja-aikanaan, koska kansanedustajan työ ei siihen aikaan taannut toimeentuloa. (Lue lisää aiheesta: Miina kuluttajan asialla)

Ministeri. Uran huippukohtana oli apulaissosiaaliministerin tehtävä Väinö Tannerin hallituksessa vuosina 1926-27. (Lue lisää: Miina ministerinä)

Toimittaja. Päätoimien ohella Miinan ura käsitti lukuisia, luottamustoimiin verrattavia työtehtäviä, kuten toimittajan, päätoimittajan tai vastaavan toimittajan tehtäviä Palvelijatar-, Työläisnainen ja Toveritar-lehdissä.

Lyhyt Miina Sillanpää -esite sähköisessä muodossa

Miina Sillanpää -esite (pdf)