‍Miinan oma nuoruus. Miina Sillanpään nuoruudessa ei nuoruutta sanan nykyisessä merkityksessä oikeastaan ollut. Elämä oli työtä jo lapsuudesta lähtien (Lue lisää: Miina lapsena). Miina itse totesi, ettei hänellä varsinaista nuoruutta ollutkaan. Oltuaan ensin lapsena työssä Forssan puuvillatehtaassa Miina meni 16-vuotiaana työhön Jokioisten naulatehtaalle, jossa hän lajitteli nauloja, leimasi naulapakkauksia ja pääsi lopuksi naulakoneelle. Työ naulatehtaassa oli likaista ja nokista. Työpaikan vaihto johtui siitä, että Forssan tehtaassa hän oli astunut naulaan, jalka vihoitteli ja vatsa oli yksipuolisen ravinnon vuoksi usein kipeänä.

18-vuotiaana Miina pääsi piiaksi Aatto Suppasen perheeseen Porvooseen. Alma Suppanen (o.s. Bondsdorff) oli kotoisin Jokioisten pappilasta. Miinan äiti, Leena Roth oli ollut hänen imettäjänään ja sisar Sofia eli Fiiu Suppasilla piikana ennen Miinaa. 21-vuotiaana Miina muutti Helsinkiin, jossa teki piian, palvelijattaren ja keittäjän töitä eri perheissä 34-vuotiaaksi saakka.

Miina ja koulutus. Miina Sillanpään oma koulutus oli hyvin vaatimaton, häntä voidaankin hyvin kutsua itseoppineeksi tai työssä oppineeksi. Miina kävi vain pari lukukautta kiertokoulua. Lisäksi hän kävi muutamana vuonna Forssassa tehtaankoulua, jossa yövuoroviikoilla oli lapsille opetusta neljä tuntia päivässä. Aikuisena Miina arvosti kovasti tehtaankoulussa saamaansa opetusta. Jokioisille oli perustettu kansakoulu vuonna1870, mutta sinne Miina ei päässyt. Tehtaankoulussa kirjoitusta opeteltiin kirjoittamalla hiekalla peitetylle pöydälle, myöhemmin rihvelitauluihin. (Lue lisää aiheesta: Kansakoulu ja oppivelvollisuus)

Koulutuksen puutteesta huolimatta tai juuri siksi Miina vapaa-aikoinaan luki intohimoisesti sanomalehtiä ja kirjoja. Palvelijattarena Helsingissä hän osallistui kansanvalistusseuran luentotilaisuuksiin ja opetukseen sekä puhui ja kirjoitti myöhemmin itsekasvatuksesta ja omakohtaisesta opiskelusta. Niukka pohjakoulutus tuli myöhemmin esteeksi Miinan uralla, kätilökouluun pyrkiminen estyi, koska Miinalta puuttui kansakoulutodistus.

Miina nuorten asialla. Ajoiko Miina Sillanpää nuortenkin asioita? Ajoi ja voimakkaasti. Miina Sillanpää on kirjoituksissaan ja käytännön toimissaan korostanut ihmisen kehitystä ja kasvamista sekä oman osaamisen kehittämistä. Jokaisella ihmisellä on oma arvonsa ja oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen, hän kirjoitti vuonna 1921. Miinan ajattelussa ja toimissa korostuivat myös oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Nämä arvot näkyvät siinä, mitä asioita Miina Sillanpää nuorten osalta nosti esiin ja ajoi. On muistettava, että vaikka tässä puhutaan Miina Sillanpään tekemisistä, aina niiden taustalla oli suurempi joukko ihmisiä, työläisnaisten liitto, palvelijataryhdistys tai jokin muu yhteisö.

Seuraavassa Miina Sillanpään nuoriin kohdistuvia käytännön toimia. Nuorten asiat runsas sata vuotta sitten olivat tietysti hyvin erilaisia kuin nykynuorten tilanteet.

Piikojen ja palvelijattarien asema. Maaseudulta Helsinkiin palvelukseen saapuvat nuoret tytöt olivat monesti turvattomassa asemassa, jos työtä ei ollut tiedossa eikä aina saatavissakaan. Herrasväet saattoivat myös irtisanoa palvelijattarensa, varsinkin jos tämä tuli raskaaksi.

Palvelijataryhdistys, jossa Miina oli puheenjohtajana, avasi palvelijatarkodin (1900), aluksi muutaman huoneen, myöhemmin ison osakehuoneiston, johon voi majoittaa maalta tulleita ilman työtä olevia tai palveluspaikastaan irtisanottuja nuoria naisia. Palvelijatarkoti esti nuorten naisten joutumista kadulle tai kuten nykyisin sanottaisiin, ehkäisi syrjäytymisen vaaraa. Miina Sillanpäästä tuli palvelijatarkodin johtaja. Miina puhui ja kirjoitti siitä, miten tärkeää palvelijattarien on kehittää ammattitaitoaan opiskelemalla. Palvelijatarkotiin perustettiin oma lainakirjasto ja tilattiin sanomalehtiä.

Yleinen oppivelvollisuus. Miina Sillanpää puolsi vahvasti yleistä oppivelvollisuutta, jota koskeva laki tuli voimaan 1921. Kansakouluasetus oli annettu jo 1866, mutta vuosisadan vaihteessa kansakoulua kävi vain runsas kolmasosa maaseudun lapsista. Miina Sillanpää painotti puheenvuoroissaan varattomien mahdollisuutta laittaa lapsensa kouluun ja edellytti ruoka- ja vaateavustusten myöntämistä sitä varten.

Vähävaraisten tuki. Oppivelvollisuuden yhteydessä Miina Sillanpää puhui eduskunnassa kouluavustusten puolesta, varsinkin maaseudulla koulunkäynti jäi vähiin, kun lapsia ja nuoria tarvittiin talon töissä. Myöhemmin hän ajoi myös kouluruokailun järjestämistä.

Työttömät nuoret. Miina kiinnitti huomiota nuorisotyöttömyyteen yhteiskunnallisena kysymyksenä. Hän kirjoitti muun muassa seuraavasti: … katsokaa nuoria poikia, jotka kokoontuvat kaduille viettämään aikaansa. Onko ihme, jos tuskastunut nuori mieli kysyy ”Minne sitten menemme? Helvettiinkö? Kotoa heidät häädetään ahtauden takia pihalle, piha on heiltä kielletty, kadulla eivät saa olla. Näyttäkää heille paikka, jossa saavat olla. Katsokaa siis mitä voitte tehdä työttömän nuorison hyväksi! Tarttukaa ehkäisevään toimintaan! Antakaa nuorisolle kerhotiloja, urheilutiloja, antakaa heille tehtävää, askartelua!…

Ammattikoulutus. Miina Sillanpää näki, että yksi edellytys yhteiskunnallisen tasa-arvon turvaamiseksi oli osaaminen. Hän korosti useissa kirjoituksissaan ja puheissaan erilaisen ja erimuotoisen ammattiosaamisen hankkimista. Ammattikoulujen taso ja opetus eivät tyydytä Miinaa, Palvelijana ja myöhemmin Elannon tarkastajana hän oli kipeästi nähnyt ammattiopetuksen tarpeellisuuden. Hän ajoi sekä eduskunnassa että Helsingin kunnallispolitiikassa kansakoulun jatko-opetuksen kehittämistä, varsinaisen ammattikoulutuksen kehittämistä ja kotitalousopetuksen ja pikkulastenhoitoa koskevia kursseja.

Nuorisotutkimus. Miina Sillanpään voi sanoa olleen aikaansa edellä siinä suhteessa, että hän jo 1917 teki aloitteen nuorisotutkimuksen järjestämisestä, jonka tarkoituksena oli saada tietoa nuorisonsuojelulainsäädäntöä varten. Tutkimuksen käynnistyminen viivästyi ja tulokset julkistettiin vasta vuonna 1935. Kävi ilmi, että vain kahdella kolmasosalla nuorista oli kansakoulu suoritettuna ja vain kymmenesosa oli käynyt ammattikoulun. Riisitauti, keuhkokuume ja tuberkuloosi olivat yleisiä ja työläisnuorison elinolosuhteet niin kovia, että ne hidastivat nuorten pituuskasvua ja kehitystä. Nuoret tekivät pitkiä työpäiviä, asuivat ahtaasti ja harrastusmahdollisuuksia oli kovin vähän.